Pientä takapakkia

Mrrr... turhauttaa! En ole viikkoon koskenut kutimiin, vasen käteni intoutui taas muistuttelemaan huonommista hetkistä. Lauantaina käsi oli jo niin kipeä, etten kyennyt edes katsomaan pojan pelejä. Sunnuntaina onneksi oli jo parempi päivä, onneksi, sillä puoli perhettä lähti Mikkeliin turnaukseen, ja poitsu tarvitsi kuskia omaan turnaukseensa. Välillä piti poiketa ensiavussakin, kun vaparissa pallo pamahti päähän kovalla voimalla. Onneksi kaikki oli kunnossa, ja selvittiin buranalla. Päivän loput pelit piti kuitenkin huilata kentän reunalla - kotiin poikaa ei saanut kirvelläkään!

Mikkelin matkaajat saapuivat illalla, ja neito ensi töikseen oksensi kotipihaan. Taisi olla kyse onneksi matkapahoinvoinnista, sillä tänään on huilailtu kotona ja ruokakin on jo maittanut. Minä vain meinaan kävellä pitkin seiniä kun näillä käsillä ei saa tehtyä mitään. Onneksi on koira, jonka kanssa pääsee vähän tuulettumaan järven jäälle!

Jotta sain käsilleni edes jotain tekemistä, kävin perjantaina kaupunkireissulla hakemassa jotain lukemista lehtihyllystä, ja kylvin neidin kanssa pääsiäisruohon.

Tänään sitten lähti sokka irti, ensin kokeilin turvepotteihin kylvöä. laitoin tomaattia ja paprikoita

Ja sitten piti kaivaa "minikasvihuoneet" jemmasta eli rypälerasiat, kukkia kesäksi:

Testaan paria kärhöä, palloesikkoa ja ihmekukkaa. Tästä se sitten lähtee lapasesta porttiteorian mukaisesti, ensin muutama viaton boksi, sitten pari lisää, ja vielä muutama, ja kohta onkin aika koulia taimet. Huhtikuussa talo on täynnä kalpeita ja huojuvia taimia jotka koira yleensä koulii pari kertaa uudelleen, sitkeimmät selviävät toukokuulle jolloin taimitulva (näitä on kylvetty huhtikuussakin lisää) vyöryy päiväksi etuportaille ja terassille ja majoittuu yön kuistilla harkkakassien, nappisten ja pallojen alla. Kaikista sitkeimmät selviytyvät kesäkuulle jolloin olen jo hukannut/sekoittanut taimien nimilaput ja tungen ne summamutikassa jo ennalta täyteen kukkapenkkiin.

Mutta jos tänä vuonna tekisinkin kaiken kuin Strömsössä?