keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Jämäilyä

Näköjään blogin kesätauko alkaa jo muodostua perinteeksi, olkoon sitten niin. Tässä blogihiljaisuutta pidellessä olen ollut mukana Tour de Sockissa lähinnä kannattajajäsenenä sekä osallistunut -myöskin matalalla profiililla- Ravelryn Lankalaatikon jämäilyyn.

Tourin alkamista odotellessani jämäilin ensin Miamin jäänteistä itselleni huivihattuja.
Huivihattu, 34 ja 39 g, puikot 3½, Novita Miami

Nämä herättivät heti päähäni ilmestyttyään välitöntä ihastusta perheen miesjäsenissä: "miks sä oot vetäny koirien ruokailuhupun päähäs?" -ukkokulta- . "Vähänks järkky tollane kuutiopää vaeltelee meiän pihalla luurit korvilla" -teinimonsteri-. Erittäin käyttökelpoinen päänsuojus pihatöihin, suojaa auringolta ja pitää hiukset pois silmiltä. Esteettiseen puoleen en ota kantaa, sillä en pihatöihin mennessäni pahemmin katsele peiliin. Ehkä pitäis?

Seuraavaksi aloin tuhoamaan Tennesseen jämiä. Hieman Dropsin Ruby -tossujen ohjetta modaten tein ensimmäiset versiot pinkki-valkoisena. Ihan näpäkät kotitossut.
Kotitossut Novita Tennessee, 68 g, koukku 3½.


Seuraavat tossut lähtivät liikkeelle valkoisina, ja ne valmistuivat kun skippasin kaksi Tourin etappia. Ovat vielä kuvaamatta ja taltioimatta projekteihin, joten niistä sitten tiedot aikanaan.

Kesän suurin ponnistus oli esikoisen rippijuhlat, joita vietimme sunnuntaina. Siivous aloitettiin klassisesti vaatehuoneesta, jossa kävi yksi juhlavieras: Juho 4 v. Varmasti osasi arvostaa tädin ponnistuksia vaatehuoneen järjestämiseksi. Tästä raivausprojekti lähti sitten laajenemaan, ja lähtöpassit saivat mm. meidän entisen kodin verhot (hillottu siis vuodesta 2007) jotka saivat neidon ensin puhkeamaan hillittömään tirskuntaan. Hoksattuaan että nämä ovat todellakin roikkuneet hänen kotinsa ikkunoiden peittona tunteeksi vaihtuikin syvä häpeä. Yritin selittää, että verhojen hankintavuonna 1999 muoti oli hieman toinen, ja verhot ovat olleet omana aikanaan ihan ok eikä yhtään nolot.

Täytyypä tässä loman kuluessa päivitellä tänne tour-sukkia, niitä on jo kaksi paria valmiina ja kolmas odottaa kärkeä. Viimeinen ohje julkaistaan huomenna, ja jos ohje on kiva, laitan sitten neljännenkin parin puikoille.


2 kommenttia:

  1. En minäkäön pihatöihin mennessä katsele peiliin ja veikkaan että naapuritkin tietävät asustuksesta ja ponnarista rouvan tekevän pihatöitä ☺ tuommoinen kuutio olisi kyllä hyvä ulkohommissa. Ensi vuonna minäkin kokeilen rentoilla Tourilla. Tänä vuonna se aiheutti vaan stressiä ja luovutuksen neljännen etapin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta, pidän jatkossakin vankan Fakta Homma -tyylini :)
      Olen opetellut rentoilemaan miltei hampaat irvessä, ja vähitellen tämä alkaa sujua. Suosittelen! Kilpailuviettiä ei voi ilmeisesti nitistää, mutta sitä voi hienovaraisesti suunnata muualle ja silti nauttia. Mulla on nyt menossa viimeisen etapin sukat kohti gussetteja, ja vaikka kaksi etappia on jäänyt välistä, on miltei voittajafiilis. Rentoillaan ensi Tourilla!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.