Ei sitten minkäänlaisia käsitöitä tässä(kään) postauksessa

Huomasin vasta, että blogillani on uusi lukija, tervetuloa Linnea Borealias! Mukavaa että löysit tänne, toivottavasti viihdyt sekalaisten koiruuksieni parissa.

Inventaarion nostaman häpeän puna poskillani olen nyt kilkutellut tyttären tunikaa, toivoen hartaasti että neiti mahtuu vielä siihen. Mitään merkittävää raportoitavaa siinä ei vielä ole. Sensijaan 600 km tavoitteeni on hyvässä vauhdissa, kuun vaihtuessa syyskuuksi Sports Trackerini näyttö näyttää tältä:

Hieman olen saanut etumatkaa, joten pienet syyssateet ei heti romuta tavoitteeseeni pääsyä.

Viikonloppuna olin vuotuisessa kurssitapaamisessa, paikalle ei päässyt kuin kymmenkunta opiskelukaveria, mutta kaikilla oli tuomisina terveisiä joltain pois jääneeltä. Yt-neuvottelut tuntui olevan tämän syksyn hittituote vähän joka kulmalla, tällä hetkellä ei oikein mikään ala tunnu olevan niiltä turvassa. Aloitimme päivän ihastelemalla vanhoja lentokoneita hyvän oppaan johdolla Tikkakosken ilmailumuseossa.

Tämä kaunokainen oli ensimmäisiä kaksitasoja Suomessa, ja siinä oli jo rivimoottori. Siivet oli lakattua kangasta ja runko enemmän tai vähemmän puuta.

Tämä uniikki yksilö oli Valmet -merkkinen, tähtimoottorilla varusteltu kotimaista tekoa oleva kone.

Mukana ollut esikoiseni katosi Drakenin puolikkaaseen kummisetänsä valvovan silmän alla.

Ilmailun kehitys on ollut todella huikeaa, vanhimman ja nuorimman näytteillä olleen koneen ikäero oli vain noin 50 vuotta. Ensimmäisillä kotteroilla lentäneet ovat olleet todella rohkeita, saati niillä taistelleet. Näytteillä oli muutama pahoin romuttunut kone, joiden pilotit olivat kuitenkin pelastuneet kuin ihmeen kaupalla. Olen aikaisemmin käynyt täällä oman kummisetäni kanssa, joka osasi kertoa jokaisen koneen tekniset yksityiskohdat, nyt museon virallinen opas taas kertoili vauhdikkaita tarinoita lentokoneiden taustalta.

Loppuillan vietimme kuulumisia vaihdellen hyvän ruoan äärellä. Perinteenä on ollut "kuka-mitä-häh" -kierros, jossa jokainen kertoo vuorollaan kuulumisiaan siinä laajudessa kuin ne haluaa muille jakaa. Mukavaa nähdä kavereita, opintojen aloittamisesta on jo yli 20 vuotta, mutta yllättävän hyvin porukka on pysynyt yhdessä. Minä värväsin kaukaa viisaana yhden kavereista esikoiseni kummiksi, ja heille on syntynytkin mukava kaverisuhde. Poika oli tänä aamuna polleana, kun kummisetä ajoi pojan harkkoihin isolla Harley Davidsonilla ja joukkuekaverit näkivät ensimmäisenä poitsun istuvan moottoripyörän päällä :-D

Nyt alan valmistautumaan tulevaan viikkoon, luvassa on vähän kaikenlaista vipinää. Pitäkäähän peukkuja että askelmerkit osuvat kohdalleen, ensi viikolla minulla on normisetin lisäksi leipomista ja osallistumista koulun vanhempainiltaan, talkootöitä futisturnauksessa ja tietenkin turnauspelaajan huoltotehtävät, sekä vähän ylimääräistä jännää työrintamalla.