tiistai 8. maaliskuuta 2016

Rouva Koo shoppailun lumoissa

Jopas on aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Villapaita vaihtui puikoilla neuletakkiin kälylle, mysteerihuivi on pingottumassa ja revontulikin eteni pitkästä aikaa työmatkalla. Että ei täällä ole vaan laakereillaan levätty ;)

Talvilomakin tuli pidettyä lasten kanssa yhtä aikaa, lapset tosin lähtivät oma-aloitteisesti omia aikojaan mummoloihin. Nautin sitten upeista keleistä koirien kanssa, tosin koirien nauttiminen päättyi suihkukomennukseen, tässä Joen tyylinäyte!


Talviloman varalle mulla oli pikkuinen to do -lista, kuinkas muutenkaan:
- tyhjennä komposti
- tee mustaherukkamehua (tuli 15 l)
- raivaa tilaa uudelle ruokapöydälle (osana 16 in 2016 -listaa)
- bongaa pelargonian pistokkaita (pakkanen yllätti ja tuhosi pelargoniat)

Lauantaina miesväki lähti suksiostoksille, ja minä livahdin Plantageniin tarkastamaan pistokastilannetta. Ei tarvinnut pettyä, siellä oli kaksi pöydällistä pistokkaita ja mukaan lähti 7 erilaista pelargoniaa ja 5 verenpisaraa. Että lähti vähän lapasesta, myönnetään. Nyt vielä mahtuvat pikku ruukuissaan sievästi ikkunalle yhteen lihalaatikkoon, mutta kohta on aika muuttaa nämä isompiin ruukkuihin. Ihan harkittuja hankintoja joka ikinen, meillä on kesällä tiedossa rippijuhlat, ja kyllähän silloin pitää olla kukkia joka nurkka täynnä. Ajatelkaas miten paljon nämä olisivatkaan maksaneet täyskasvuisina kukkina ;P


Lankaahan minulla on ihan riittävästi, eikä lisää olisi tarvetta ostaa. Mutta olin eilen käymässä Järvenpäässä työasioilla, ja kas kummaa kun ennen junan lähtöä olikin sopivasti aikaa piipahtaa Lentävässä Lapasessa. Määrätietoisesti ilmoitin etten tiedä yhtään mitä haluaisin, ehkä jotain kivaa sukkalankaa (sitä mulla on jo 2,5 kg) tai jotain ihq huivilankaa (sitäkin kyllä olisi)... mutta jotain pitäs saada. Esittelin sitten The Other One -huivini ja matkaneuleena kulkevaa revontulta, ja siinä samassa se iski. Aivan uskomattoman upean punainen Ilun merino pötkötteli kopassa ja näin kuinka käteni ojentui kuin transsissa sitä kohti. Seuraavaksi pehmeä punainen vyyhti oli kädessäni ja kuulin oman ääneni sanovan, että tämä on mun.

  

Nyt se vyyhti on sitten meillä. Edelleen yhtä upean värisenä, pehmeänä ja houkuttelevana. Harmittaa ainoastaan se, että näitä jäi sinne vielä kopallinen toinen toistaan uskomattomammissa väreissä, kaikki kun ei mahtunut reppuun millään.

Shoppailun lumoissa tosiaan, ihminen joka inhoaa kaupoissa pyörimistä :)

Mainiota Naistenpäivää kaikille, ja tervetuloa lukijakseni, Aurinkokujalla!

3 kommenttia:

  1. Nauramatta on mahdoton katsoa kuvaa Joe-pojan lumipalleroisista, lystiä näyttää riittäneen suihkukomennukseen asti :d. Meillä ei turkikset ihan tuohon riitä.

    Sormet alkoivat malttamattomasti syyhytä multaan pääsyä pistokkaitasi katsellessa ;),
    ja oih, miten ihanan hehkuvan Ilun merinon olet löytänyt, jäänpä odottelemaan mikä siitä tulee isona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskuus tosiaan loppui tasan suihkun alle, jostain syystä nämä uimamaisterit inhoavat sivistynyttä suihkua!
      Täälläkin multasormet kutisevat jo kovasti, ja pistokkaat tuokoot nyt hetket helpotusta tähän vaivaan. Kevätauringon voima on hurja!

      Poista