torstai 11. helmikuuta 2016

Ciabatta

Harvoin on teinimonsteri ollut näin kiinnostunut mitä äidin puikoilla oikein onkaan, ja vieläpä hoputtanut äitikultaa kutimensa ääreen. Tällainen ihme on nyt nähty sen jälkeen, kun tammikuun 15. päivä loin silmukat villapaitaan.

Lapsi pyysi äitiä tekemään "sellasen siistin villapaidan", ja mallia sitten metsästettiin yhteistuumin Ravelrysta. Vinkkinä oli "sellanen kun se vanha vihree mut ilman huppua" eli osasin etsiä paksuille langoille tehtyä ihan simppeliä paitaa. Malli löytyikin nopeasti, Ciabatta, mutta lanka olikin sitten pitemmissä kantimissa. Joku oli tehnyt vastaavan paidan Dropsin Big Merinosta, joten sitä sitten lähdettiin metsästämään. Ihan tuli ikävä Poppelia, josta langan olisi saanut silloin joskus... nyt ei auttanut kuin tilata Tapiolta, ja poika oli vieressä varmistamassa ettei vaan äiti naksuttele vähän ylimääräisiäkin keriä.

Tiistaina Ciabatta näki viimein päivänvalon. Äiti on hieman piilotellut paitaan kasvunvaraa, sillä monsteri on venynyt mittaa puolessa vuodessa yli 10 cm eikä tahti näytä juuri hiipuvan. Ylhäältä alas yhtenä kappaleena neulottuna tätä on myös helppo tarvittaessa pidentää.

Ciabatta, koko 44, puikot 5, 4½ ja 4. Drops Big Merino 611 g

Paidan onnellinen omistaja oli yhteistyökykyisellä tuulella, ja suostui miesmalliksi todistekuviin - tosin sillä ehdolla että äiti kuulustelee fyken koealuetta ja saksan sanoja. Helppo diili, sillä niin olisin tehnyt joka tapauksessa :-) Monsteri osaa vielä kehua kuinka paljon paremmin äiti osaa selittää fyken asiat kuin ope, niin kuulustelijan motivaatiokin säilyy korkeana.


Tämän vuoden ensimmäinen käsityö on siis valmis, ja taannoisen startiitin jäljiltä hyviä aihioita on jonoksi asti odottamassa tekijäänsä. Mysteerihuivi on nyt puolessa välissä, ja näyttää kyllä siltä, että joudun ottamaan työhön toisen värin jotta lanka riittää. Saas nähdä mitä huivista tulee, mutta se kai näissä mysteereissä on vähän tarkoituksenakin! 

4 kommenttia:

  1. Kaunis paita ja tärkeintä että saaja on tyytyväinen:) Sehän se mysteereissä parasta, kun ei tiedä lopputulosta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, paidasta tuli ihanan pehmoinen paksusta langasta huolimatta.
    Mysteeri alkaa vähitellen selvitä, kolme vihjettä vielä!

    VastaaPoista
  3. Kivan näköinen paita. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Kävin vastavierailulla Aurinkokujalla, ja tulen toistekin :)

      Poista