keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Park Ave Cardigan

Kevätaurinko tekee ihmeitä näköjään käsityöpuolellakin, langanpätkät tuli pääteltyä jo viikon kuluttua neuleen valmistumisesta. Kyseessä on siis adoptiolangoista kälylle kutomani villatakki, Park Ave Cardigan. 

Takki kudottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas, ja lopuksi tehtiin kaulus. Ciabatta -paidassa opin, että hihat on kätevintä tehdä ensin, ja sitten vasta posotella vartalo-osa helmaa kohden, ja samaa taktiikkaa sovelsin tähänkin. Lankojen rajallisen määrän vuoksi pyysin kälyä valitsemaan takkiin kolme väriä joilla takki tehdään tai raidoitetaan. 




Hänen toiveensa oli, että harmaa olisi vallitseva väri, ja hyväksyi esitykseni raidoituksesta. Harmaata lankaa piti siten taikoa jostain lisää, ja työ hieman odotteli lankalöydösten varmistumista. Tämän takin vuoksi siis adoptiostashini lihoi 400 g lisää, kun harmaata lankaa toimitettiin "varmuuden varalle" vähän enemmänkin. 

Tässä takki on kuvattu meidän neidin, koko XXS, yllä, joten takki roikkuu säkkimäisenä ja raskaana kaikesta ylimääräisen piilotteluyrityksestä huolimatta. Takkia on kerran tekovaiheessa sovitettu saajalleen, ja istuvuus on todettu hyväksi. 


Park Ave Cardigan, lampaanvilla 484 g, puikot 3½
koko M

Sunnuntaina odoteltiin virpojia asianmukaisin varustein, mutta päivä oli yllättävän hiljainen. Taidan alkaa vähitellen uskoa kentänlaidalla kuulemaani teoriaa "virpojien peläteistä" eli 13+ -ikäisistä nuorista miehistä. Tällaisissa taloissa ei kuulemma virpojat vieraile. 


Testasimme teoriaa kyselemällä neidon virpomakomppanian reittiä, ja poikkeuksetta reitti oli ohittanut talot, jossa oli yläkouluikäinen poika. m.o.t.

Nyt houkuttelisi kovasti aloittaa jotkut kivat kirjoneulesukat, kaikenlaisia ohjeita olisi jo listattuna jonoon kun vain valitsisi sen toteutettavan. Toisaalta voisi edistää myös jo aloitettuja töitä, varsinkin sitä kassia josta on muotoutumassa ehkä kenties enemmänkin kori, ja söisi mukavasti stashia tyhjemmäksi. Maanantain työreissua varten piti aloittaa pipa, kun piti saada jotain pientä ilman ohjetta tehtävää matkaan. Se olisi nyt noin puolessa välissä, joten siitä saisi nopeasti pään peittoa kevätaurinkoa vastaan. 

Taidanpa tuumata kuitenkin hetken, ja vastaan tyttären kutsuun lautapelikierrokselle. 

Aurinkoista Pääsiäistä!



5 kommenttia:

  1. Ihana takki! Ei meilläkään näkynyt virpojia vaikkei meillä asu "yläkouluikäisiä" pojan monstereita:D Mikä lie toiminut pelottimena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saajakin pitää siitä, sunnuntaina kulkeutuu oikealle omistajalleen. Takki oli kiva ja joutuisa tehdä.
      Tuntemattomat ovat virpojien tiet, joinain vuosina niitä oli oven takana jonoksi asti :)

      Poista
  2. Kaunis takki, pitääpä laittaa malli muistiin :)!
    Mielenkiintoinen teoria virpojien peläteistä, uskottavasti m.o.t. Eka vuosi naismuistiin, kun ei meilläkään käynyt virpojia :o) kyseisen pelätin puutteesta huolimatta.
    Aurinkoista Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Ohjeessa oli vain yksi koko, M, mutta modaaminen pienempään ei ole varmasti sinulle mikään ongelma :) Mietin itsekin tästä takkia itselleni, joten katsotaanpa miten käy!

      Poista