sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pääosassa jalat

Eilen sain pitkävartiset palmikkosukkani pudotettua puikolta, seuraavissa kuvissa on sitten kuvattu koipiani jos jonkinlaisessa asennossa:
Malli: Novitan sukkalehti, sukat "a" omaan jalkaan muokattuna
lanka: 7-veikka, puikot 3½
aloitus 8 s/puikko, 174 g

Mallin mukaan ei sukan varteen tullut lainkaan resoria, vaan sukka päättyy suoraan palmikkoon. Saapa nähdä kuinka nämä tulevat pysymään jalassa! Tapojeni orjana aloitin sukat kärjestä ja magic loopilla, niin tuli varmasti tehtyä samat virheet saamaan paikkaan :-)  Ja tytär halusi tietenkin heti samanlaiset mutta valkoiset/siniset/vihreät...

Sukat valmistui pahimmilleen kesken WeBa-ManU -matsia, joten äkkiä piti vain keksiä jotain uutta puikoille. Hätäännyksissäni en keksinyt parempaa kuin tiskirätti Hjertegarnin Bamboosta. Silmukoita luodessa oli pari jännää kulmuria, joten en ihan tarkalleen laskenut luomiani silmukoita. Matsin jälkeen totesin että vähempikin olisi riittänyt mainiosti, rätti tulee sopimaan vähän isompaankin kouraan... Mitä opimme tästä: pidä AINA to do -listalla pari pomminvarmaa juttua langat ja puikot valmiiksi katsottuna tällaisten hätätilanteiden varalle.

Tytär ihmetteli äidin kuvauspuuhia, ja halusi helpottaa kuvausta. Siirryimme siis parvekkeelle, mutta t-paidassa en tarjennut yhtä ruutua kauempaa, tässä siis neidon näkemys äipän koivista:
Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat, että sukissani palmikko kiipeää vastakkaiseen suuntaan kuin alkuperäisessä mallissa.

Nyt on vähäksi aikaa pahin palmikkovimma taltutettu, peitto meni siis äidilleni jonka siskolta langat olivat alun perin peräisin. Sain alun perin ½ kg luonnonvalkoista ja 1 kg harmaata lankaa, harmaasta tein miehelleni Aran-saarten paidan. Kun tätini ja hänen miehensä jäämistöä jaettiin, pyysin äitiäni etsimään löytyisikö tuota lankaa lisää. Muuta en halunnut, muistot ovat parhaimmillaan elettyinä eikä tavaroissa. Äiti oli löytänyt pari kiloa luonnonvalkoista lankaa, josta kudoin itselleni ulkovillatakin. Loput langat siis päätyivät peittoon äidilleni lämmikkeeksi.

Kevät tulee kohisten, kävelylenkit ovat nyt hieman lyhentyneet pakon sanelemana sillä kaikki lenkkireitit sisältävät erilaisen jakauman vettä, loskaa, kuraa ja jäätä. Ulos pitäisi nytkin päästä, koirapoika tökkii jo malttamattomana kuonollaan. Sinnepä siis, etsimään sitä vähiten kuraista reittiä!

10 kommenttia:

  1. Tosi ihanat, raikkaat sukat, pitää antaa vinkki tytölle hän on meijän sukkien tekijä. Ja luin et uusi koiruus on tulossa, meillä ja tyttö on ihan täpinöissään tänään viimeksi mainitsi et ei malta odottaa pitää saada toinen (kolmas) koiruus.On ne niin ihaniiii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset vain upeanpunaisesta langasta, joulupaketin nähtyäni tiesin heti, että tämä unikonpunainen veikka tahtoo muuttua pitkiksi palmikkosukiksi!
      On ne koiruudet vaan ihania, onneksi alun pissatusrumba ja kaikkialle ehtivät naskalihampaat on taas ehtinyt unohtua ;-) Onnea teillekin uudesta tulokkaasta, koskas se saapuu?

      Poista
  2. Mahtavat palmikkosukat. Kuraa ja loskaa uhmaten meillä päinkin lenkkeillään. Kesää kohden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Optimisti näkee joka päivä sulaa maata vähän enemmän, ja eihän keli ole este, ei edes hidaste! Meillä perheparka saa kyllä tuta nahoissaan jos äiti ei pääse riittävästi koiran kanssa ulos tuulettamaan korvien väliä. Palautetta tulee hihnan molemmista päistä ;-)

      Poista
  3. Ihanat sukat! Minäkin olen yhdet tuolla mallilla tehnyt, en vain muista enää kenen jalkaan ne päätyivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt ne lämmittävät mukavasti jalkojani ja saatanpa joutua vielä tekemään toisetkin. Väri on onneksi vielä päättämättä...

      Poista
  4. Upeat ja varmasti lämpimät sukat! Sama malli on kiehtonut minuakin, vielä jonain päivänä teen tuollaiset itselleni.
    Ehdottomasti pitää olla valmiiksi katsottuna pommin varma työ hätätilanteiden varalle ;), kokemusta on...
    Jäätikkökeleistä lammikoineen on täällä onneksi jo päästy, mutta pölyä ja mustaa moskaa koirapoika tuo muassaan senkin edestä kotiin. Voi sitä rospuuttokauden siivoamisen määrää.
    Muistahan kertoilla mitä pentusille kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malli oli oikein hauska tehdä, logiikan oppi nopeasti ja sukat ovat todellakin lämpimät ja paksut. Saappaisiin näitä ei kyllä viitsi survoa :-)
      Kurakelit ovat koiranomistajan mielestä upeaa aikaa, siivota saisi jatkuvasti jos vain aikaa riittäisi.
      Kasvattajan viestin mukaan vapaasti käännettynä "pennut kasvavat niin että rutina kuuluu", kuvassa oli 2 viikkoisia pikku pötkylöitä rivissä ja kasassa <3

      Poista