sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Joulumyyjäisten satoa

Tämä viikko on kulunut synkissä merkeissä: töissä päätettiin yt-neuvottelut, ja sen tuloksena moni työkaveri on keräillyt tavaroitansa tällä viikolla. Sanat eivät riitä lohduttamaan, yritykset tsempata ja auttaa tuntuvat laimeilta ja riittämättömiltä. Työpaikkansa säilyttäneet tuntevat syyllisyyttä, voittajia ei tässä kisassa ole. Mielialaa ei kohenna ulkona vallitseva harmaa tihkusade, olen yrittänyt torjua sitä kokonaisen kynttiläarmeijan voimin. Kynttilän lepattava liekki rauhoittaa, paitsi ukkokultaa joka kiertää vahtimassa "roihuja" ja väittää minun sytyttävän koko talon tuleen kynttilöilläni :-)

Tänään oli kylällämme perinteiset joulumyyjäiset, alueella toimivat kerhot ja yhdistykset olivat valmistaneet sinne jos jonkinlaista myytävää. Upeita piparkakkutaloja, kransseja, koruja, lapasia, sukkia ja pipoja. Bongasin yhdeltä pöydältä mielenkiintoisen näköiset tähdet, nämä myytiin pannulappuina:
Tähdet on virkattu kiinteillä silmukoilla isoksi sahalaitaiseksi rinkulaksi, joka on kurottu keskeltä tähden muotoon. Taas yksi mainio keino tuhota jämälankoja!

Kyjyistä vielä vähän väliaikatietoa: pojan huppari alkaa valmistua, hupun viimeistely ja vähän ompelua, niin päästään raportoimaan yksi iso työ valmiiksi! Harunista puuttuu vielä muutama kerros, alkaa olla tuskaisen hidasta kudottavaa. Ufoja tulee lentelemään heti alkuvuodesta, mutta sehän on vasta ensi vuonna...

3 kommenttia:

  1. Aina tulee tilanteita, etteivät sanat riitä ja tuntee itsensä riittämättömäksi ja voimattomaksi muita auttamaan. Silloin sitä tekee/sanoo sen minkä voi, pienikin lohtu ja apu voi auttaa toista jatkamaan eteenpäin. Kivat patalaput olet myyjäisistä löytänyt.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoista! Jouduin itsekin irtisanomaan kuusi alaistani, ja onneksi se tuntui edelleen yhtä pahalta kuin silloin aikoinaan ensimmäisellä kerralla. Minulla on onneksi hyvä porukka ympärilläni, ja olemme yhdessä keskustellen päässeet jo suunnittelemaan tulevaa. Samoin olen postitellut muutaman työnsä menettäneen kaverin kanssa, yritän ainakin olla läsnä, jos en muuta voi.

    VastaaPoista