sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ensimmäinen Harunini

Tänään näki päivänvalon ihka ensimmäinen kutomani Haruni. Harunin teon ovat mahdollistaneet paikallinen uimaseura ja musiikkiopisto, joiden huomaan olen jättänyt kuopukseni huivin teon ajaksi ;-)

Tein huivin Dropsin Alpacasta, painoa tuli 137 g ja kokoa noin 150 x 80 cm. Huivin ohjeen alussa olleen alustuksen mukaan haruni on Tolkienin keksimää haltijakieltä, ja tarkoittaa isoäitiä. Tämä huivi menee syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka on viisinkertainen mummo, joten eiköhän hän ole jo haruninsa ansainnut. Pingoitus oli yllättävän mutkikasta, käyttämäni pingoitusalusta oli hivenen pieni tälle huiville joten en saanut reunusta ihan täysin mieleisekseni. Ehdin vielä napata kuvan päivänvalossa, lopputulos näyttää tältä:
Kaiken kaikkiaan mukava kudottava, ohje oli jenkkitapaan kirjoitettu todella "for dummies" joten selvisin siitäkin. Kuvassa huivi näyttää tasasivuiselta kolmiolta, koska pitkä sivu on taitettuna kaiteen yli jotta huivi pysyisi paikoillaan kuvauksen ajan.

Lauantaiaamuna uimahallilla väsätessäni viimeistä kerrosta luokseni tuli juttelemaan toinenkin neulootikko, joka odotti jälkikasvuaan uimakoulusta. Hän kuuluu neulojaryhmään "Kerttuset", ja oli hauska vertailla "virkasiskojen" tapaamisia. Kovin samanlaisella kaavalla mennään, molemmilla on tiukat säännöt kodin siivoamattomuudesta ja leipomiskielto. Naisillakin taitaa olla taipumus kilpavarusteluun: jos koti ei näytä Avotakan sivuilta repäistyltä ja kahvipöydässä ei ole klassisesti sen seitsemää sorttia, kotiin ei voi päästää edes kavereita? Jutunaiheet olivat Kerttusilla ja meidän nimettömällä triolla hyvin samansuuntaiset, käsityöt, lapset, arjen pyöritys. Vertaistukea ja rentoutumista hyvässä seurassa, mikäs sen parempi tapa viettää aikaa! Käsityöt eivät todellakaan ole yksinäistä nyhräystä, vaan sosiaalinen harrastus, ja loistava tapa virittää keskustelu tuntemattoman kanssa, aivan kuin koirantaluttajat tutustuvat koirien kautta.

Marraskuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin, kuukausi on vilahtanut ohi ihan huomaamatta. Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti, ja meillä on ollut tapana leipoa silloin ensimmäiset piparit. Enää kuukausi jouluun - ja KyJyn loppuun!

6 kommenttia:

  1. Oo, upea Haruni! Mulla tuo(kin) huivi on edelleen to do-listalla, ehkä joskus saan aikaiseksi. KyJyn loppu lähenee uhkaavasti, joo. Sen sijaan KyJy-töiden loppumisesta ei ole tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa pitää listalla, tuon kutominen oli oikein hauska kokemus. Olen alkanut jo selvitellä KyJyn jäämistöä, nyt on pakko tehdä tiukkaa priorisointia!

      Poista
  2. Kaunis Haruni! Kyllä munkin joskus täytyy tuollainen tehdä!

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti! Haruni yllätti iloisesti, tosi näyttävä huivi aika simppelillä tavalla. Ja huiviin kietoutuneet pitkät koirankarvat antavat oman pikantin lisänsä:-) Toivottavasti äitinikin arvostaa niitä...

    VastaaPoista
  4. Ihana Haruni! Osaisinkohan minäkin...? Mullakin KyJy vielä levällään eli ei taida mennä kunnialla se tempaus loppuun. Meilläkin on ollut perinteenä leipoa piparit 1.Adventtina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti osaat, loppujen lopuksi tuo kuvio syntyy oikeilla, nurjilla ja yhteen kudotuilla silmukoilla sekä langankierroilla. Ohje on selkeästi kirjoitettu, ja ainakin Neulomosta löytyy hyviä vinkkiketjuja ja on-line -apua, jos sormi menee suuhun. Suosittelen!
      Piparintuoksuista viikonloppua teillekin :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.