sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jalat jäykkinä

Perjantaina kävin kuuntelemassa työfysioterapeuttimme luentoa "viekö istumatyö terveytesi?". Työni on lähes täysin istumatyötä, suurimman osan päivästä nökötän erilaisissa palavereissa istuen epäergonomisilla tuolinräppänöillä rintamasuunta joko vasemmalle tai oikealle kääntyneenä. Loppu työpäivästä menee omassa työpisteessä setvien palaverien aikana tulleita sähköposteja, laatimalla raportteja tai analysoimalla eri mittareita. Työfyssarin mukaan tunnin tauoton istuminen vähentää elinikäodotetta noin 21 minuuttia, kasvattaa hurjasti riskiä mm. metaboliseen oireyhtymään sekä näkyy vyötärönympäryksessä keskimäärin 6 cm liikkuvampaan kanssaelijään verrattuna. Tunnin jumppa tai lenkki illassa ei riitä kumoamaan 8 tunnin työpäivän aikana kerrytettyä istumattomuutta.

Karmeita madonlukuja, mitä siis voin tehdä? Kun en edes ole tehnyt joka ilta sitä tunnin lenkkiä, ja kökötän mieluusti kotonakin kutimet käsissä tai hyvän kirjan parissa. Mieluiten molempia yhtä aikaa. Tehokkainta olisi päästä pureutumaan työajan tauottamiseen, ja tähän kerään nyt muutamia keinoja ja lupauksia itselleni muistin virkistykseksi:
  • "aktiivinen istuminen": Kesäloman aikana hankin töihin satulatuolin, joten työpisteessäni istuessani keskikehoon ja jaloille tulee aktivointia.
  • lähde liikkeelle:
    • Istun kaukana printteristä, ja tulosteita hakiessani saan pienen jalottelutuokion.
    • pyrin hoitamaan asioita mahdollisimman paljon kasvotusten, enkä vain lähettele sähköpostia seinän taakse.
    • teen "teollisuuskävelyitä": en selvittele asioita huoneessani (paitsi tietenkin yksityissuojaa koskevat) vaan lähden työkaverin kanssa paikanpäälle. Asia kirkastuu ihan eri tavalla, ja samalla tulee usein hoidetuksi pari muutakin juttua.
    • osan palavereista ja kehityskeskusteluistakin voisi hoitaa kävelylenkin yhteydessä
  • seiso mahdollisimman paljon:
    • tästä lähtien en enää istu kahvitunnilla, vaan vaihdan kuulumiset seisten.
    • samoin en istu toisten työpisteissä, vaan hoidan asiani seisten
    • jatkan ja kehitän edelleen pystiksiä (=pystypalavereita), huomattavasti tehokkaampia kuin perinteiset istuskelusessiot
  • pidän edelleen kiinni periaatteestani, että vetämäni palaverit eivät kestä yli 60 min.
Mutta kuinka kesytän muiden pitämät palaverit? Pahimmillaan kesto voi olla jopa neljä tuntia, säästösyistä tarjoilut on kielletty, joten vettäkään en voi käydä hakemassa, ja jatkuva vessassa ramppaaminen voi vaikuttaa oudolta... Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Otsikon mukaan köpöttelen nyt hieman jalat jäykkinä, kävin perjantaina myös personal trainerin pakeilla hakemassa vinkkiä rapakuntoisen käsivaivaisen kuntosaliharjoitteluun. Tunnin aikana sain henkilökohtaisen harjoitteluohjelman, ja hyviä vinkkejä kuinka treenata huomattavasti heikompaa vasenta kättä, jotta sekin vahvistuisi oikeasti eikä vain sluibailisi oikean käden siivellä. Monia liikkeitä pystyn tekemään kotonakin, ja tavoitteenani olisi pystyä hyödyntämään pojan harkka-ajat tehokkaammin omaan liikuntaan. Talviharkkapaikan vieressä on kuntosali ja ohjattuja jumppia sekä lumen tullen hyvät hiihtoladut, joten toteutus on vain ihan itsestä kiinni. Pelkään vain, että into liikkua on liian kova ja revin itseni puhki, siksi kävin pt:n pakeilla. Ohjeet vaikuttivat toimivilta, ja laitteiden säädöt käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Jalat ovat nyt jumissa, kun venyttelin hieman huonosti :-(

Ja kaikki tämä tähtää vain siihen, että voin kutoa enemmän aina vain paremmalla omallatunnolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti