sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ufotarinoita ja selittelyn makua

Rohkaisin viimein mieleni, ja suuntasin kameran kanssa kohti ufolaatikkoa. Listaan nyt ufojen tuhoamisurakkani Neulomon ufoton uusi vuosi -tempaukseen:


Palmikkopeitto lampaanvillasta. Lanka saatu tädiltäni, joka on jo kuollut viisitoista vuotta sitten. Langasta on kyllä tehty jo villapaita ja takki, mutta vielä on jämiä jäljellä reilu kilo. Lappusia on valmiina 12, ja tarkoitus olisi tehdä niin paljon kuin lankaa riittää. Ja sitä riittää... Tätä aloittelin viime keväänä, kun yritin pitää itseni erossa UWA:sta. Sen tuloksena siis ei tullut kahtatoista pientä ufoa vaan yksi iso.


Tämä on taas edellisvuoden KyJy:n satoa. Kirjoneuleliivi itsevärjätystä Woolista. Mahtava idea ottaa tällainen KyJy -työksi minun kutomistahdilla... varsinkin kun mukana listalla oli muutama muukin yhtä kunnianhimoinen tekele. Nyt tämä pääsee sitten numero kakkoseksi ufojen tuhoamislistaukseen.

Seuraavaksi on vuorossa koiranulkoilutuspipo, samaa alkuperää ja materiaalia kuin edellinenkin. Tämä odottaa liivin valmistumista, jos lanka ei riitä liiviin, pipa uhrataan jalompaan käyttötarkoitukseen. Kuten kuvasta näkyy, uhraus ei ole suuren suuri:

Tämä kasa on myös viime keväältä, kun käsi ei kestänyt kutomista ja piti keksiä jotain virkattavaa uimahalliin tyttären uimakoulun ajaksi. Olin kovasti kadehtinut kaverini tekemää siksak -neulehametta, ja satuin löytämään Dropsin sivuilta vastaavan virkatun version. Ah onnea! Lankojahan löytyi, ja aloin intoa puhkuen virkkaamaan omaa siksakhametta. Ehkä olisi pitänyt puhua vähemmän ja seurata ohjetta enemmän, tai ainakin laskea kerroksia, mutta hametta ei tästä sotkusta kyllä tule. Pitäisi vain reipastua ja purkaa koko roska.
Viimeiseksi myös jotain virkattua,
 
tämä on kuva valmiista versiosta pitsikappaa. Aloitettu alkukesästä työmatkalla, kun piti saada jotain kätevää lentokoneessa tehtäväksi. Tämän verhon pari pitäisi saada vielä valmiiksi, etenee etanan vauhtia kun huomasin vasta virheen jonka korjaamiseksi piti purkaa 1½ mallikertaa.

Nyt on ufot päästetty lentelemään julkisuuteen, ja tuhoaminen voi alkaa uudenvuoden aattona. Tällä välin tytär oli leiponut perhettä ilahduttaakseen Mississipin mutakakun, ohje oli joululahjaksi isoveljeltä saamastaan kirjasta. Kakku oli erittäin suklainen, ja erityisesti perheen suklaahiirien mieleen.
Nyt kiiruhdan puikkojen pariin, tämän päivän käsityö on ollut tähän asti koiran turkin hoito. Pesin koiran eilen, hiekkaa tuli turkista sen verran että sillä olisi hiekottanut koko meidän pihan. Mahan alus oli pestävä kolmeen kertaan, ja ilta menikin kuivatellessa. Tänään aloitin urakkani kymmeneltä,  takut oli selvitelty ja alalinja saksittu kolmelta. Kostea ilma ja reipas turkin lähtö tekee nopeasti mahan alusen täyteen rastoja, tällä kertaa ei takkujen sisältä löytynyt mitään oksanpätkiä isompaa. Jännin ylläri aikojen saatossa oli koiran korvakarvojen sisältä löytynyt iso kuusenkäpy :D



10 kommenttia:

  1. Sinähän selätät nuo ufot jo tammikuussa! Minulla on niitä varmaan ainakin pari joka kuulle kyjyn jäljiltä. Täytyypä päästää omatkin ufot näkösälle. Rastat koiran mahan alla kuulostaa tutulta mutta ei mukavalta. Toivottavasti koiruli on myötämielistä sorttia. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ei pelkoa! Minun tahdillani tuo vappuaattokin on tiukka tavoite, ja lapasta ja sukkaakin "pitäisi" väsätä ohessa.
      Koira on kyllä kiltti, vaikka takkujen selvittely selvästi kiristikin pinnaa. Makupaloilla siitä selvittiin, ja kurahaalari kaivettiin taas esiin.

      Poista
    2. Ei tuo Ufo määräsi hurjalta kuulosta. Jos uskaltaisin etsiä kaikki omani niin varmaan pääsisi poru. Ufoton uusi vuosi tempaus kuulostaa hyvältä. Olis syytä osallistua minunkin.
      Meillä spanielin turkki kerää monen moista mukaansa. Ja tällä kelillä varsinkin kainalot huopaantuu tosi äkkiä. Mutta meidän muori ei liiemmin välittäisi turkin hoidosta.

      Poista
    3. Spanielin turkki on uskomaton imuri, onneksi tätä ukkelia ei tarvitse enää pitää näyttelykunnossa!
      Ufojen määrä on maltillinen, mutta laatu on sitkeä, jotain piti keksiä etten sotke itseäni enempään ufokertymään UWA:n myötä ;D

      Poista
  2. Oi mikä ihanuus tuosta kirjoneuleliivistäsi onkaan tulossa, samoin palmikkopeitosta! Varsin työläät ufot sinulla on, lukumäärästä viis, joskus voi yksikin olla syystä tai toisesta työläs saattaa päätökseen.
    Tuttu juttu, että kaikki oravaa pienemmät löytyvät märällä kelillä koiran turkista :d. Metsälenkin jälkeen koirapojalla on näillä keleillä luuta omasta takaa hännän jatkeena. Onneksi on sellainen "teflon-turkki", että hiekka ja rapa karisee kuivuessaan itsestään pois. Jätkä vetää yleensä lenkiltä tultua tirsat ja kuivuneet ravat voi sen jälkeen siivota makuualustasta, ukon valkoinen on taas valkoista.
    Eikös sinulla ollutkin jonkinlaista rakettidiiliä viritteillä tällekin vuodenvaihteelle?
    Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nämä ovat jääneet leijumaan työläimpinä töinä. Liivi alkaa olla jo aika hankala työstettävä keriensä myötä, eikä ihan niitä parhaita telkkarineuleita. Nipistän nääs kutomisaikaa yhdistämällä kaksi rentouttavaa harrastustani, kutomisen ja jalkapallon katselun. Perhe kiittää :P
      Aina kurakeleillä tulee mieleen onkohan tämä rodun valinta ihan paras, mutta juuri nyt ei ole aikaa eikä oikein intoakaan syventyä toisenlaisiin lintukoiriin. Onneksi työlään turkin vastapainona on paljon enemmän positiivisia asioita!
      Hyvää Uutta Vuotta teillekin, tämän vuoden rakettidiili sai niin tyrmäävän vastaanoton, että luovuin vaateista yleisen rauhan nimissä ;) Ehkä tuota lankaa riittää silti kudottavaksi, ja jos loppumaan pääsee niin kaupasta saa lisää. Räiskettä on silti luvassa, ja ensimmäiset kuuluvat jo aloitelleen. Kello lie heillä Moskovan ajassa...

      Poista
  3. Onnea Ufojen tuhoamiseen!

    Lankarikasta ja Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, onnea tarvitaan :)
      Samoin hyvää ja lankaisaa vuotta 2014 sinullekin!

      Poista