sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Äiti Julma ja Joulun Ihme

Nyt on taas tunnustusten aika. Valitettavasti ei ole kyse mistään mukavista blogitunnustuksista, vaan ihan omia tekosiani tilitän. Joulun tulon kierrokset näkyvät nousevan kotona huimiin lukemiin, töissä hyrrää vähän toisenlaiset kierrokset, joten tällä äipällä on taas vähän nuttura tiukalla ja pinnit pistelee.

Kyllästyinpä sitten jälleen kerran loikkimaan kamakaaoksen yli, kahlaamaan sen läpi ja yrittää toimia sen keskellä. Normaalisti viikkosiivous on sujunut kevyellä tai keskiraskaasti vääpelöimällä mutta yhteistuumin kuitenkin. Perjantaina ilmoitin, että lauantain harkattoman päivän kunniaksi viikkosiivouksen hoitavatkin lapset. Iskä keskittyy raivaamaan vaatehuoneessa, minä kuuraan keittiössä, pesen pyykkiä ja laitan ruoan. Jos siivous sujuu mallikkaasti, päivällinen nautitaan American Dinerissa. Siivous alkaa sillä, että jokainen kerää omat kamppeensa paikoilleen. Tehtävälista laitettiin tussitaululle, ja opastusta luvattiin aina tarvittaessa. Pienen mussutuksen jälkeen piltit 12 ja 9 vee tarttuivat kuitenkin kiltisti toimeen, ja aloitettiin raivaustoimenpiteet. Kesti noin puolitoista tuntia, että koti oli siinä kunnossa että imuroinnin pystyi aloittamaan!

Oli hauskaa kuunnella sisarusten sanailua, kuinka he jakoivat tehtävät ja sovittelivat. Noloimmat hetket oli kuunnella omia kestofraasejani heleällä lapsen äänellä esitettynä. Suurena ideana tässä oli, että lapset havahtuisivat siihen, miten paljon turhaa työtä tavaroiden keräily oikein aiheuttaa. Siivousurakka saatiin päätökseen iltapäivällä, ja sovimme että ManCityn matsin jälkeen lähdetään kaupungille syömään. Tässä vaiheessa siis nurkat kiilsivät ja lapsoset olivat kuin Suomisen perheestä. Lähdin vielä ennen matsia esikoisen kanssa lenkittämään koiraa, hän juoksi ja minä harpoin perässä.

Sitten tapahtui jotain outoa: esikko mökötti kun olin korjannut hänen juoksutekniikkaansa. Neito riehui kuin hurrikaani, syytä ei tiennyt kukaan, mutta oletettavasti se, ettei hänellä ollut mitään päälle puettavaa (kirjaimellisesti vain pitkät kalsarit jalassa) aiheutti hysteeristä huutoa ja ovien paiskomista. Uhkaillen ja kiristäen saimme porukan pihalle ja autoon, viime hetkellä mies päättikin vaihtaa menopeliä ja siinä vaiheessa homma repesi lopullisesti. Esikko mökötti taas ja syytti siskoaan kaikesta. Isä ja tytär kokeilivat kumpi huutaa kovempaa, ja minä karjuin olevani nälissäni ja tahtovani ruokaa. Nyt. Heti.

Lopputulemana herkutteluhetki Dinerissa vaihtuikin mättöhetkeen lähimmän marketin Mäkkärissä, missä joululaulut ja lasten äänet kilpailivat teinien kovaäänisen keskustelun kanssa. Ah rauhaisaa joulun tunnelmaa.

Joulun Ihme muuten tapahtui jo perjantaina, eli se, että sain taas Juuri  Oikeaan Aikaan (=viime tingassa) 40 joulukorttia valmiiksi ja postiin. Aikataulutus meni sen verran tiukalle, etten ehtinyt edes napata kuvaa. Sen sijaan laitetaan kuva tonttuparista, joka on löytänyt istumapaikan meidän takan kulmalta. Siitä onkin näköalapaikka seurata kuinka kilttejä meillä oikeasti ollaankaan.

5 kommenttia:

  1. Joulun tulon kierrokset saivat aikaan déjà vu -tunteen kestofraaseineen päivineen ajalta kun lapset olivat samaa ikäkaliiperia ;). Meillä olivat keskenään sulassa sovussa - nukkuessaan :d. Joulukorttini kirjoitin Tallinnan reissulla ja sain viime hetkellä postiin, vaikka olivat jo kuukauden valmiina.
    Onpa herttainen tonttupari! Rauhaisampaa joulun valmisteluaikaa toivotellen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini sanoi aina, että pahimmat päivät ennen joulua ovat ne, kun koulu on jo loppunut. Voin tämän kyllä allekirjoittaa täysin! Niin tuttua tuo, että rauha vallitsee vain lasten nukkuessa, hyvä että edes silloin ;-)
      Joulumme vietämme tänä vuonna todella downshiftaten (eikös se ole muotia?) pipareita ja torttuja on leivottu, ainoa jouluruoka jonka aion tehdä on aattoaamun riisipuuro. Lahjat alkavat olla hankittuna, pitää enää selvitä tästä työviikosta.

      Poista
  2. Oi,somat tontut. Juu jotenkin pystyn eläytymään tuohon tarinaasi. Olisikohan liipannut läheltä meidän huushollissa tuollainen tapahtuma sarja joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta! Joskus on huumorintaju hieman hakusassa näiden perillisten kanssa, mutta tilanteen rauhoituttua huomaa taas itsekin asioiden koomiset piirteet. Ja niitä kyllä meidän sakilla riittää!

      Poista