sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Loma alkoi!

En ehtinyt vielä höllentää nutturaa kuten lupasin, vaan aloitin lomanviettoni näin:
Mehumaijahan se siinä porisee, mustaherukkamehu loppui pakastimesta juuri sopivasti, ja nyt oli aika kaivaa kokonaisina pakastetut mehumarjat pakkasen uumenista. Normaalisti hoidan tämän savotan syksyllä silloin kun kaikki muutkin, mutta viime syksynä käteni oli siinä kunnossa, että ison mehumaijan nostelu oli mahdotonta. Käyhän se näinkin.

Ajatukset ovat tällä hetkellä harhailleet papparaisen ympärillä, perjantaina oli kontrolli, jonka jälkeen lankavarastollani alkoi tapahtua.
Pojan turnauksen suunnittelupalaverissa päätin aloittaa peittolappusten teon. Mistähän tämäkin idea oikein tuli?

Illalla kudoin muikkuverkon loppuun, ompelin olkasaumat ja nyt tuskailen tuliko kaula-aukosta liian avoin. En saa aloitettua hihojen tekoa.

Eilen futismatsia katsoessani kaipasinkin väriterapiaa, joten kaivoin Piitsu77:n solmukerät ja aloitin sukkien teon. "Vähänks makeet" totesi poikani.

Ajatus siis harhailee pahasti, emme saaneet hyviä uutisia - onneksi emme niitä enää odottaneetkaan. Nyt on edessä ratkaisujen aika, laitoin jo viestiä papparaisen ihanalle kasvattajalle.

Jatkan täällä säntäilyäni, kirjoitan lisää kunhan ajatus selkenee.



9 kommenttia:

  1. Rentouttavaa ja mukavaa lomaa sinulle joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, loma on toisaalta ihan hyvää aikaa juuri tällaiseen. Lapset lähtivät juuri rinteeseen, elämä jatkuu.

      Poista
  2. Kurjaa ettette saaneet hyviä uutisia. Joskus on kai vaan luovuttava vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Voimia teille! Tuo monen työn aloitus silloin kun ajatukset eivät pysy koossa on minullekin kovin tuttua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin usein sanonut, että lemmikistä luopuminen on paljon vaikeampi ratkaisu kuin lemmikin hankkiminen. Molemmat päätökset on vain tehtävä, ja kuuluvat tähän elämäntapaan. Solmukerä tuli juuri oikeaan hetkeen, täsmälääkettä harhaileviin ajatuksiin.

      Poista
  3. Kurja tilanne, voi surku :(.
    Voimia sinulle ja kaikille teille muillekin.

    Paljon olet saanut aikaan harhailevin ajatuksin.
    "Muikkuverkosta" on tulossa oikein kiva ja "vähänks makeet" on osuva ilmaisu solmukeräsukkiin :)

    En muista olenko kertonut, että neulomiseni alkoi vuosien tauon jälkeen uudelleen vastaavassa tilanteessa. Menin ostamaan lankaa jouluaattona 2008 haudattuani 6-vuotiaan "elämäni koiran". Neuloin surupuseron, jossa on tassunkuva sydämen kohdalla. Neulon edelleen eikä loppua näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaassa iässään olevan koiran menetys on kova isku, löysit hyvän tavan purkaa surun puseroksi. Minulle taitaa nyt tulla "surusukat", terät ovat valmiina ja varsia teen niin pitkään kuin lankaa riittää. Kun jalkaterä on pieni joka suuntaan ja sääret mallia tikut, niin toivottavasti jalat ei lopu ennen lankaa =)

      Poista
  4. Harmi etteivät uutiset olleet hyviä =( Voimia sinulle! Toivottavasti saat kuitenkin myös rentouduttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, onneksi jää tuo toinen koirapoika, jonka kanssa pääsee nauttimaan märästä lumesta ja keväisestä ilmasta. Illalla sytytämme kynttilän ja etsimme taivaalta uutta tähteä.

      Poista