maanantai 3. syyskuuta 2012

Vihdoinkin pääsin koneelle!

Tervetuloa, uusi lukijani, toivottavasti viihdyt blogini parissa!

Pienet muutokset normaaliarkeen tuntuvat suistavan perheemme tarkoin suunnitellun logistisen tasapainon hurjaan turbulenssiin. Viikko sitten vietin viikonlopun vanhalla opiskelupaikkakunnallani muistellen millaista oli olla fuksi 20 vuotta sitten, ja järkyttyneenä totesimme, että yllättävän moni asia oli edelleen kuin silloin ennen. Ilmoitustaulun otsikot, kopiokone (mihin sitä nykyään tarvitaan, eikö kaikki olekaan netissä???) ja riipparit...

Tämän nostalgiamatkan tuloksena viime viikko startattiinkin sitten ilman ruokalistaa, ilman jääkaapin täydennysostoksia, ilman viikonlopun pyykkimaratonia ja ilman kotikalenterin päivitystä. Niinpä viikko sujuikin sangen vauhdikkaasti jaellessa lapsosia eri puolille kaupunkia, ostamassa uusia nuottivihkoja 10 min ennen pianotunnin alkua, taikoessa puhtaita vaatteita kouluun sekä harkkoihin ja kehitellessä erikoisia gourmet -annoksia kaikesta syötäväksi tunnistettavasta mitä jääkaapista vain löytyi. Perjantai-iltana neidin peli-illan jälkeen suoritin seuraavan viikon ruokaostokset lapsityövoimaa hyväksikäyttäen, ja pääsimme kurvaamaan kotiin 10 min ennen kaupan sulkemista. Lauantai-aamuna aloittelin tyytyväisenä viikkosiivousta ja pyykkirumbaa, kun klo 8:35 minulle valkeni, että nythän on syyskuun ensimmäinen päivä. Ja se tarkoittaa sitä, että neidon pitäisi olla klo 9 uintitamineissa 10 km päässä uimakoulussa, paikassa jota en edes tarkalleen tiennyt. Neito puolestaan tuijotti pyjamassa lastenohjelmia, eikä ehtinyt edes protestoida kun istuimme jo autossa.  Yhden harhalenkin jälkeen löysimme paikan, ja kellotin saapumisajaksi 9:02. Läheltä piti!

Reissussa minulla oli mukana parikin kudinta, aivan kuten suunnittelinkin. Nyt vain kassin pakkaaja oli harmillisesti unohtanut 3½ puikot kotiin, joten veljenpojan nutun etukappaleet eivät edenneet resoreja pidemmälle. Aina ei voi voittaa. Pojan huovutetut lapaset odottavat peukalontekoinspiraatiota, mikä siinä onkaan niin vaikeaa? Ennen reissua sain juuri valmiiksi seuraavan KyJyn, eli kämmekkäät 7veikan Fasaanista:
Tästä suorituksesta rima väpättää vieläkin, painoa 51 g eli niukin mahdollinen hyväksytty suoritus. Nyt on hyvät kämmekkäät koiralenkkejä varten.

Kotona odotti Sukkalankavaihdon paketti Neulomon Möröltä, hän oli tehnyt loistavaa vakoilutyötä ja paketti olikin todella mieluinen:-)
Kaksi lankakerää, Schoppelwollen Zauberball, jollaista olen haaveillut jo pitkään. Kerältä pilkottaa todella kauniita ruskan värejä, tätä kädet syyhyää päästä purkamaan! Toinen oli Supersocken lankaa, ruskan värejä vähän kirkkaampana. Lanka on minulle uusi tuttavuus, tuntui todella miellyttävältä ja värit ovat mieluiset. Mörkö, pitikö näistä valita mieluisempi? Paketissa oli myös lyhyet knittarin sukkapuikot, joita kokeilin välittömästi. Ne olivat juuri niin kätevät kuin kuvittelinkin, joten ukkokulta saattaa sittenkin saada toisetkin räpikkäät. Kirja oli minulle uusi tuttavuus, ja kirjeessäsi suosittelit toista kirjaa, jonka löysinkin jo lähikirjastosta. Vaikuttaa todella mukaansatempaavalta tarinalta, tätä ei malttaisi laskea käsistään! Kiitokset siis mieluisasta paketista, Mörkö!

Huh! Tulipa suollettua tarinaa, parin viikon highlightit pähkinänkuoressa. Käsityöt etenevät hitaasti, mutta pari työtä olisi resoreita tai peukaloita vaille valmiit. Mikähän tuossa viimeistelyssä on niin vaikeaa?

1 kommentti:

  1. Kiva, että tykkäsit paketista! Aina vähän jännittää, kun ostaa tuntemattomalle lankaa, vaikka olisikin saanut jotain vihjettä lempiväreistä. t. Mörkö

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.