maanantai 21. marraskuuta 2016

Saaliin esittely, ei heikkohermoisille

Onkohan mitään tilannetta missä en olisi hehkuttanut lähteväni Tampereelle kässämessuille? Ei tule ihan heti mieleen. Lähdin reissuun reppu selässä varautuneena vallattomaan lankashoppailuun, minä, joka inhoan shoppailua. Mutta langat ovat ihan eri juttu. Seuraavana päivänä saalis odotti purkajaansa monenmoisessa pussissa:

Ukkokulta heitti minut aamulla junalle töihin mennessään, ja viimeiset viisi minuuttia jännitin näkisinkö junan vain kiihdyttävän meidän ohi Hannikaisenkadun liikennevaloissa jumitellessamme. Ei onneksi. Repussa oli matkakutimen lisäksi printattu A- ja C-hallien kartat, johon olin värittänyt mielenkiintoisia lankakojuja. Strategia oli selkeä: ensin Titityyhyn ostamaan langat AdventtiMKALiin, ja siitä sitten reippaalla askelella eteenpäin. Aikani Tukuwooleja taikinoituani päädyin varsin maltilliseen värikomboon, juuri niissä kanervansävyissä joita olin ajatellutkin.


Survoin Tukut reppuun ja katse kiinnittyi jo seuraavaan lankakojuun, jossa käteni asettelivat Teeteen sukkalankoja neljä kympillä -tarjoukseen. Kunnes huomasin että nurkan takaa samoja lankoja saa ihan ilmaiseksi, kun vaan tilaa lehden ;) Sieltäpä kotiutui kaksi harmaata haltia ja vähän muuta kaupantekijäistä päälle.

Suunnatessani kohti Taitopirkanmaan standia ostin tädin pikkunaskaleille piparimuotit ja sitten teroitin kyynerpäät jotta pääsin tunkeutumaan Taitopirkanmaan kojulle. Siellä oli nääs muutama muukin innokas. Olin jo pitkään haaveillut Roosa nauha sukkalangasta, ja täältä löytyi valmiita paketteja ohjekuvastoineen. Valikoin pinkki-harmaa -sävyisen setin jossa oli mielenkiintoisin sukkakuvasto mukana, ja päätin etsiä käsiini Lentävän Lapasen.


Lentävästä Lapasesta haaveilin hakevani Handun sukkalankaa, pidän kovasti Ilun värjäyksistä ja halusin kokeilla nyt sukkalankaa. Raaskinko koskaan tästä aurinkoisesta oranssista tehdä sukkia jää nähtäväksi, mutta pehmoisena lankana sopii moneen eri tarkoitukseen.


Kontatessani sukkalankalaatikolla näkökentässä loimotti jotain muuta värikästä: Malabrigo Sockia. Nyt kiukuttaa tämä marraskuun harmaus ja sateinen keli, värien tallettuminen kennolle oikein on näköjään täysin mahdotonta minun taidoillani. Ravelry Red on upean syvän punainen ja Turner on tumman oliivinvihreä, eikä tälläiset joulunpunainen ja kakanruskea kuten kuvassa. Pöh.


Alkoi olla jo nälkä, ravintolaan siirtymistaipaleella hamsteroin vielä yhden kimaltavan turkoosin Sukkapuffan. Ei siis harmaan, vaikka kuvassa siltä näyttää.


Ruokaillessa päätin tehdä pienen väli-inventaarion ostoksistani. Totesin onnistuneeni ihq-hamstrauksessa odotusten mukaisesti, paljon yksittäisiä vyyhtejä joten listasin hakuun vielä kaksi harmaata fingeringiä väri-iloa tasaamaan. Muistilistalta nousi myös sport/DK-vahvuinen merino pipatehtailua ajatellen ja päätin myös etten kanna täältä "tavissukkalankaa", vaikka Regiaa, Opalia ja Alizea näkyikin useassa nipputarjouksessa. Novitan nurkkaan oli niin järjetön tungos, että totesin parhaimmaksi kiertää sen kaukaa. Kuulin että perjantaina jonotusajat Novitan kassalle oli jopa 40 min.

Jos ensimmäisen kierroksen vedinkin täsmäiskuina kojulta kojulle, toiseen otin taktiikaksi järjestelmällisen siirtymisen hallien pitkittäissuunnassa. Opiskeluajoilta tutun oululaisen Nappi-Kikan Drops Alpaca -tarjous veti puoleensa ostoslistasta huolimatta, ja meille lähti tällainen nelikko odottamaan käyttötarkoitustaan. Still lightiin on langat varastossa, mutta nämä on hyväksi todettu lapasenlämmikkeenä. Käyttöön tulee.


Tapion kaupasta kävin valikoimassa kolmikon Baby Merinoa, josta yksi korkattiin jo kotimatkalla scraptastic hatin jatkoksi. Ei siis ollenkaan turha ostos.


Sen Oikean Harmaan valinta vaatikin hallien järjestelmällisen haravoinnin, ja tätä kaksikkoa olinkin jo käpälöinyt ennen ruokailua. Kakkoskierroksella nämä huutelivat edelleen Vanja Sean pöydältä, ja vaikka siellä olikin aivan huikeita värejä ihan muuta lankaa, kävin päivän päätteeksi hakemassa nämä mukaani. Schoppel Wollen merinoa, ja harmaana päivänä värikin on kutakuinkin oikean harmaa.

Täydellinen päivä, vaikka junat olivatkin myöhässä ja tihkutti vettä. Tässä vielä vyyhtien väri-iloittelua, vain kaksi samanlaista, kaikki sateenkaaren värit ja monta eri lankaa. Eikös jotain tällaista ollutkin suunnitelmissa?


Narikkajonossa kuulin jonkun arvuuttelevan, kuinka monta prosenttia hallien tarjonnasta menee oikeasti käyttöön asti. Epäili prosentin olevan aika pieni. Katselin ostoksiani tyytyväisenä ja vastasin mielessäni: 100%.

4 kommenttia:

  1. Olen ihan vihreä kateudesta. Eka vuosi jolloin harmitti ihan todenteolla etten tajunnut lähteä messuille. Ens vuonna mä olen niin tuolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin vuosi sitten naama vihreänä messupostauksia, ja nyt päätin lähteä kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ehkä se sitten näkyikin tuossa saaliissa ;)

      Poista
  2. Eihän sitä messuilta voi tulla tyhjin käsin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sehän olisi ollut silloin ihan turha reissu, ja sellaiset ovat kalliita...

      Poista