lauantai 6. elokuuta 2016

Lisää sukkia ja kukkia

Tourin stage 5 osui juuri päällekkäin rippijuhlien valmistelun kanssa, kesän kelit olivat ärsyttäneet hermovauriosäryn mukavaan iskuun ja kaiken kukkuraksi vietin vielä usean kesälomapäivän hammaslääkärin tuolissa. Olen öisin alkanut purra hampaitani yhteen ilmeisesti kipujen vuoksi, ja legot ovat ottaneet vähän siitä osumaa. Nyt olen jonossa yökiskojen tekoon, jotta hammasraukat säästyvät pahimmalta kiristelyltä.

Vitosetapin sukka olisi ollut mosaiikkineuletta, mulle uusi tuttavuus ja varmasti olisin normioloissa kokeillutkin, mutta nyt tuntui siltä että liika on liikaa. Jätin tämänkin etapin väliin, ja otin työn alle sukat n:o 2, jotka odottivat terien tekoa.

Tour stage 2, I remembered again. Drops Fabel, 78 g, puikot 2½.
Koko S

Ai että minä sitten tykkään palmikoista. Niiden kieputtelussa on jotain hypnoottista ja työ tuntuu etenevän kuin itsestään. Sukat tehtiin varresta aloittaen mikä ei ole ihan suosikkitapani, mutta tässä ei haitannut pätkääkään. Sen kuin vain posotteli menemään ja seurasi hyvinkirjoitettua ohjetta. Kantapää tehtiin hauskasti kiila/tiimalasisekoituksena (täysin valistumaton diagnoosi) ja kantapään jälkeen sukka tuntuikin valmistuvan hujauksessa.

Koska tein sukat koossa S, valitsin kärkiin lyhyemmän kaavion. Pidemmällä valinnalla sukista olisi tullut varmaankin toooodella pitkät ja kapeat. 


Lankavalinta ei ihan ollut paras mahdollinen tälle mallille, pienet runsaat palmikot tahtovat vähän hävitä langan kirjavuuteen. Mutta kun olin päättänyt tehdä toursukat täysin varastolangoista, tämä oli paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Ja sädekehä loistaa pään päällä :D

Sukista tuli minulle liian suuret, mutta nämä menevätkin lahjapussiin koska ovat äitini jalkaan juuri sopivat niin kooltaan kuin väriltään. Fabel on edelleen yksi suosikkisukkalangoistani hinta-laatusuhteensa vuoksi. Kestävää, mukavaa kutoa ja värejä riittää. 

Sitten muutama kukkakuva loppuun. Daaliat avasivat muhkeat kukkansa vasta rippijuhlien jälkeen, ja kukkaloistoa on riittänyt jo kolmatta viikkoa. Olen talvettanut mukulat autotallissa turpeeseen upotettuna, ja yllättävän hyvin ovat säilyneet. Pientä hävikkiä on vuosittain, mutta sittenhän voi ostaa taas uusia mukuloita tilalle! Tämä kaktusdaalia on ilahduttanut lautasenkokoisilla kermanvalkoisilla kukillaan jo monta vuotta.



Talvella hamstraamani pelargonian pistokkaatkin ovat kasvaneet ja intoutuneet kukkimaan. Ehkä olisin voinut leikata näitä reippaammin niin olisivat haaroittuneet paremmin, mutta kukista olemme päässeet nauttimaan siitä huolimatta. Nyt pitäisikin keksiä miten tämä joukkio talvetetaan, kuistin hylly alkaa käymään auttamatta pieneksi. Tai sitten vain tuumailen niin pitkään että ensimmäiset yöpakkaset ratkaisevat ongelman puolestani.

Ensimmäinen työviikko on takana ja ensi viikolla alkavat koulut. Paluu normiarkeen tuntuu ihan mukavalta, vaikka luvassa onkin rankka talvi töiden suhteen. Illat alkavat jo hämärtyä ja ilma on viileää, ihana helpotus paahtavan helteen jälkeen. Koiratkin nauttivat taas kävelylenkeistä, poikkeuksena tosin Joe joka mieluiten viettäisi aikansa vedessä uiden. Viimeiset toursukat ovat puikoilla hyvää vauhtia valmistumassa, sitten pääsee startiitti valloilleen, sen lupaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti