sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Skaalausvirheitä hyväntekeväisyyteen

Mihin nämä viikot oikein hujahtavat! Ensi viikko on täälläpäin koululaisten syysloma, meidänkin lapset varasivat itselleen jo reissut mummolaan kun on harkkataukoa tiedossa. Töissä ei sen sijaan ole lomasta tai tauosta tietoakaan, vaan ensi vuotta suunnitellaan jo posket hehkuen ja samalla yritetään saada tämän vuoden hommat valmiiksi.

Kyjy-rintamalla edetään hitaasti mutta varmasti, tässä vaihteeksi jotain valmistunutta. Aina ei ihan kaikki mene suunnitelmien mukaan, tai lähtötiedot ovat sen verran epämääräiset että lopputulos ei olekaan toivotunlainen. Niin kävi näiden pipan ja sukkaparin, sukkia kudoin innostuksen vallassa "enolleni", vähän sukkataulukkoja silmäillen. Niinpä vain kävi että innostuksissani tein näistä aivan liian suuret, jopa meidän perheen miehille. Toisaalta sukista tuli ihan hyvät perussukat, paitsi mitä nyt esikoinen moitti väriä epämiehekkääksi... Kyllä aika tavaran kaupitsee, tuumin ja päättelin sukat. Joulun alla on varmaan kaikenlaisia keräyksiä, mihin nämä voi laittaa lämmittämään jonkun jalkoja. 


Perussukat 7veikasta, 3½ puikot, 141 g. Koko >43

Pipan taas tilasi neiti uuden kaulaliinansa pariksi. Lankana Rowan Tweed, puikot 4 ja mallina kuplapipo. Neiti ei vain halunnut roikkuvaa väljää myssyä vaan tiukemman pipan. Tätä sovitettiin ja hienosäädettiin matkan varrella useampaan otteeseen, ja vihdoin tuntui olevan neidin mielenliikkeiden mukainen. Kunnes koitti taas se seuraava päivä ja uudet mietteet, pipa olikin hieman liian pieni. Koska tämän langan purkaminen ei ole sitä miellyttävintä hommaa, päättelin langanpäät kylmän viileästi ja laitoin sen jättisukkien viereen samaan laatikkoon. Eiköhän tällekin pipalle löydy sopiva pää. Jotta neidon korvia ei paleltaisi, sukelsimme talviteloille laitettujen pipojen laatikkoon josta löytyi parikin mieleistä päänlämmikettä. 

Kuplapipo Rowan Tweedistä, puikot #4, 33 g.

Nyt puikoilla heiluu vaihteeksi sukkia, syysflunssa yrittää painaa päälle mutta nyt ei oikein ehtisi sairastella. Pihalla on vielä syyshommia odottamassa tekijäänsä, nuo edellisessä postauksessa hehkuneet daaliat ovat enää kasa mustuneita varsia yöpakkasten jäljiltä. Niissä ei ole enää paljon kuvattavaa ;) Eilisen päivän hytisin futiskatsomossa kannustamassa poikia kauden viimeisissä ja ratkaisevissa peleissä. Näytin varmaan kävelevältä neulenäyttelyltä, kun olin pynttäytynyt päästä varpaisiin omiin tekeleisiin: nilkkoja lämmitti säärystimet, päällä villapaita, käsissä sekä kämmekkäät että lapaset, päässä pipa ja jalkojen ympärille käärin revontulihuivin. Luonnollisesti istuinalustana ei ollut mikään kökkö solumuovipala, vaan hahtuvasta virkattu ja huovutettu alusta. Lämmitti ja eristi kosteutta oikein hyvin! Siellä muiden hyvintopattujen äitien kanssa naurettiin, että tässä iässä ulkonäöllä ei ole enää niin väliä, mutta palella ei saa! 

Rentouttavaa syyslomaa niille jotka siitä pääsevät nauttimaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti