tiistai 14. lokakuuta 2014

Ikioma arkipyhä

Autolla ajaessani radiossa soi aina Radio Rock, josta tuleva musiikki on mieleeni, jutut taas eivät ihan iske keski-ikäisen rouvashenkilön makuun. Tänä syksynä korvamadoksi on jäänyt Timo Rautiaisen biisi jonka nimeä en tiedä, mutta jossa lauletaan "sallikaa että, ikioman arkipyhän järjestän.... sallikaa että, edes hetkiseksi syrjäytyä saan". Tätä olen hoilottanut antaumuksella ja täysin tuohon tunteeseen samaistuen. Hektisimpinä viikkoina on tosiaan tuntunut, että seuraavaksi tallustan juna-asemalle, ostan meno-paluu -lipun jonnekin vain siksi, että saan olla hetken ihan rauhassa.  

Asioilla on taipumus järjestyä, näin töissäkin rauhoittelen levottomia nuoria miehiä. Näin kävi nytkin. Alustavasti syyslomaviikko ahdisti jo etukäteen: molemmilla muksuilla futisleirit ja ukkokulta työreissulla. Ensiksi peruuntui neidin leiri, ja tyttö järjesti itselleen välittömästi audienssin mummon luo pohjoiseen. Sunnuntai-iltapäivällä tuli tieto pojankin leirityksen peruuntumisesta, ja samalla istumalla poika soitti toiseen mummolaan ja ilmoitti saapuvansa maanantai-aamuna klo 9:30. Yht´äkkiä minulla olikin ikioma arkipyhä keskellä viikkoa - plus hulluntiukka työviikko, mutta viis siitä!

Nyt on pitänyt ihan tietoisesti päättää, että a) en jää töihin tekemään rästihommia pois, vaan lähden kotiin viimeistään klo 15 (tänään onnistuin, eilen en) ja b) en ala tekemään kotonakaan mitään rästihommia, siivoamaan ja kuuraamaan vaan ihan vain OLEN. Tämä on minulle niin outo olotila, että eilen piti tietoisesti päättää, että katson boksilta kaksi jaksoa Call Midwife:a ja kudon. Koirat ovat saaneet molemmat pitkät lenkit sekä eilen että tänään. Lisäksi olen ottanut loppukiriä kyjy-aloitusten kanssa, ettei vaan jää viimetippaan :-)

Viimeisten viiden lista on elänyt koko ajan, ja eilen Harryn kanssa kävellessäni mieleeni välähti oikein kuningasajatus mihin saan hukattua läjän sekalaisia jämälankoja. Idean äitinä oli kuva uudessa Neule -lehdessä olleesta valkoisesta joulusukasta. Minä kun olen joulusukkaihminen, niin tällainenhan pitää tietenkin väsätä. Lehden sukka oli Isoveikasta, mutta minä kauhoin tynnyrin pohjalta kaikki valoisan vaaleat keränjämät, tunnistettavissa on ainakin Pirtin sukkalankaa, harmaata lampaanvillaa, Rosea, Woolia, Nallea ja Floricaa. 
Kyjy #19: Kasin pyöröt, kolme lankaa yhteen (tässä harmaa lampaanvilla, Rose ja Nalle?) ja 60 silmukkaa. Silmissä on selkeä ajatus mitä tästä tulee, lopputulos on täysi arvoitus.

Viikonloppuna virkkasin seitsemännen kattausliinan äristessäni Suomen puolustuslinjalle Kreikkaa vastaan. Kahdeksas ja viimeinen liina on alulla vaaditut 5 kerrosta, 
Kyjyt # 16 ja 17

Sunnuntaina laitoin alulle kälylleni lupaamat tumput. Mallina vanha tuttu 7veikka+Rose -yhdistelmä. Katsoin tammikuun postauksesta omien lapasteni silmukkamäärät, ja sunnuntaina lasten pakkaushässäkän keskellä loin silmukat. Eilen kudoin aloitukseksi vaadittavat 5 kerrosta, ja ihmettelin miten ovat ison tuntuiset. Piti ihan tarkistaa blogista silmukat, ja kai tässä olis uusia rillejä vailla. Olin selvästi kirjoittanut silmukkamääräksi 30, ja näihin on luotu 50 silmukkaa... Ei ole kälyni kädet mallia lapio, joten purkuun menee. Mutta kirjataan kuitenkin aloitukseksi.

Kyjy #18, tumput 7veikka ja Rose.

 Viimeinen aloitus jää odottamaan Novitan Talvi -numeroa. Jos sieltä ei tule mitään ehdottomasti tehtävää, puikoille hypännee pertsasukat. Viikonloppuna laittelin pihaa talviteloille ja nostelin pelargonioita sisälle talvehtimaan. Yhden jätin vielä ruokatilan ikkunalle ilahduttamaan.

Syksyn sitkein kukkija

Kohta alkaa Salaisen Jouluystävän seuraavan kierroksen aika, olen jo omaa pakettiani hieman ideoinut, mutta ideat odottavat vain toteuttamista. Tämän illan nautin taas omasta rauhasta telkkarin ääressä, huomenna lapset ja ukkokulta palautuvat kotiin ja talo on taas täynnä ääntä ja elämää. Ja hyvä niin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti