tiistai 9. syyskuuta 2014

Hämeen hitaimman syystuumailuja

Palauduttuani kesähorroksesta takaisin elävien kirjoihin olen havahtunut tosiseikkaan, että olen ohittanut kaksi merkkipaalua silmänkään värähtämättä. Blogini täytti kesäkuussa kaksi vuotta, ja lukijalaskurikin on pyörähtänyt uudelle tuhatluvulle. Mitenkäs tässä on näin päässyt käymään?

Tallustellessani päivittäisellä metsälenkillä Joen kanssa mietiskelin blogini syntyä ja elinkaarta, kehityskaaresta ei tässä tapauksessa voi oikein puhua. Kyjy oli tässäkin kaiken pahan alku ja juuri, ilmoittauduin tempaukseen intoa puhkuen ja päätin pitkään harkittuani avata oikein blogin jossa raportoisin tempauksen etenemistä.

Heti alkupostauksista lähtien aihealueet ovat poukkoilleet täysin linjattomasti, sillä minun etanavauhdillani ei oikein edenneet aloitukset saati tullut valmista. Blogissa ovat esiintyneet satunnaisten kässäprojektieni lisäksi meidän koirat, pihan väripilkut (välillä todella tiukasti rajattuna), näkymiä metsälenkeiltä, tyttären leipomukset, kodin turboahdetut komerot ja niiden epätoivoisia järjestely-yrityksiä, ufoesittelyjä ja yleistä höpinää. Eli juuri niin kuin kaikissa "blogs-for-dummies-" ohjeistuksissa varoitetaan tekemästä. Pitäisi valita yksi kiinnostava aihe, ja keskittyä siihen. Jaa?

Näiden ohjeistuksien mukaan blogia pitäisi myös päivittää säännöllisesti, mieluiten useita kertoja viikossa ja aina samaan aikaan. Joopa joo. Kätevä emäntä päivittää blogiaan silloin kun on hetki hiljaista, ja blogiarkistosta käy hyvin ilmi että huhti-kesäkuun välillä ei meidän huushollissa juuri hiljaista hetkeä ole, blogissani sen sijaan on hyvinkin hiljaista. Taas pieleen.

Lopuksi ohjeistetaan blogin pitäjää panostamaan kauniisiin kuviin ja tekemään teksteistä lyhyitä ja nasevia. Olen pahoillani, tämäkin meni huti. Kuvitus koostuu lähinnä ruuduista joita syntyy opetellessani kameran käyttöä, toki kuva-aiheet on valittu blogikirjoitusta ajatellen. Ja lyhyttä ja nasevaa tekstiä tuotan työkseni, joten siviilissä sitten vähän repeää. Sorry.

Miksi siis yhä keikun täällä? Eräälle kaverilleni vitsailin blogini olevan epätoivoinen yritys todistaa itselleni, että mullakin on harrastuksia. Toisaalta tämä on vähän kuin nurinkurinen päiväkirja, ihan kaikkea en tänne suolla, mutta aika hataralla filtterillä kuitenkin. Täältä ei löydy avotakka -kelpoisia sisustuskuvia, lähinnä niitä varoittavia esimerkkejä. Blogissani ei myöskään hymyile suloiset lapsoset, sillä jälkikasvu alkaa kolkutella murkkuikää ja suloisuus on väliin kovin hetkittäistä. Omalla naamallaan ja nimellään täällä esiintyy vain koirat, tämä on tietoinen valinta. Yllättävän moni täällä on jaksanut vierailla, ja kommenttinne saavat aina lämpimän läikähdyksen rinnassani.

Blogien kautta olen löytänyt muitakin samoista asioista kiinnostuneita, töissä minulla ei ole työkavereita jotka kiinnostuisivat pohtimaan puikkojen paremmuutta tai vinkkaamaan upeita sukkamalleja. Vapaa-ajalla taas moikkaan kutomiskavereitani jonkun futiskentän parkkiksella kun kurvaamme kukin tahoillemme. Olen huomannut, että muillakin on karvaisia kavereita varastamassa lankakeriä, ja kesät kuluvat pihalla kuopsuttaessa. Olen löytänyt ihanan realistisia arjen kuvauksia blogeista, enkä etukäteen pelkäämiäni valkoinen-beige -sisustuskuvia.

Kiitos kuluneista kahdesta vuodesta, aika on mennyt seurassanne kuin siivillä. Jos ette pahastu, jatkan edelleen tällä sillisalaattilinjalla, ja eiköhän elämä tästä joskus rauhoitu. Kahden vuoden ja kymmenentuhannen kunniaksi aion kyllä järjestää jotain pientä kivaa, siitä enemmän kun on jotain julkaisukelpoista!

7 kommenttia:

  1. Hui! Minä jo pelästyin että lopussa lukee että lopetat blogin pitämisen! Onneksi ei, blogisi on juuri ihana kaikkine sillisalaatteineen. Niin elämänoloinen. Mutta auts kun kolahti kaikki nuo älä bloggaa näin vinkit. Juuri niitähän minä olen noudattanut :D jatketaan samaan malliin, kyllä dummiet dummieille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Onneksi löysin nuo vinkit vasta paljon bloggaamisen aloittamisen jälkeen, muuten olisi iskenyt rimakauhu!

      Poista
  2. Hurjan paljon onnea 2-vuotiaalle :)

    Ahmin silmilläni tekstisi miten ei pidä blogata - sen kunniaksi - jatkakaamme ehdottomasti samaan malliin tästä eteenpäinkin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sitä pysyy nuorena kun valitsee itse vuosipäivät ;P
      Voin taata että taso tulee pysymään yhtä ailahtelevaisena kuin tähänkin asti, en yritä huijata edes itselleni että meidän arki olisi jotain muuta :D

      Poista
  3. Osu ja uppos. Kuin olisit lukenut mietteeni, tekstin tuottosi on vain hurjan paljon laadukkaampaa kuin omani mutta ajatuksissamme on yhteneväisyyttä. Onnea ja pitkää ikää blogillesi. Ja suotta tyyliäsi muutat, minä ja kaltaiseni tarvitsevat juuri tätä. Kiitokset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kauniista sanoistasi! Ja on mukava tietää etten yksin räpistele aatosteni kanssa, joten täältä pesee säännöllisen epäsäännöllisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä jatkossakin ;D

      Poista
  4. Hei, miten toi kuvaus siitä, miten blogia ei pidetä kuulostaa ihan mun blogilta =D Käsityöblogi, jossa esiintyy kissa (tai esiintyi niin kauna kuin se oli), satunnaisesti kokkailut ja reseptit, pihakuvat, joskus myös niitä käsitöitä. Päivitystahti sen kun harvenee, puhumattakaan siitä, että päivitykset ilmestyisivät aina samaan aikaan. Ja niistä kuvista ei kannata edes puhua...

    Minä pidän blogistasi ja seuraan (mielen)liikkeitäsi kyllä niin pitkään, kun jaksat niitä raportoida. Tiheämmin tai harvemmin ;) Eli jatka samalla linjattomuudella, se on juuri blogisin suola!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.