keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Säälittävää selittelyä

Olipa mukava yllätys, että blogiini on löytänyt uusi lukija, tervetuloa Kati ja toivottavasti viihdyt! 
 
 
Kai tämä on jotain epätoivoista todistelua et "kyllä sitä on jotain tehty"... Yllä siis tammikuun trackerin näyttämä, en nollannut laskuria vuodenvaihteessa vaan matka on mitattu heinäkuun alusta lähtien. Viime vuoden viimeisenä päivänä matkaa oli kertynyt noin 674 km, joten 100 km/kk -tavoitteessa ollaan pysytty.
 
Viikko on ollut taas jokseenkin sekasortoinen, viikonlopun kivat suunnitelmat menivät täysin uusiksi, kun lauantaiaamuna klo 3:00 heräsin juoksuaskeliin - poika kiiruhti oksentamaan, vatsatauti iski ikävästi kotiturnauksen aamuna. Aamulla piti alkaa sitten ilmoittamaan valmentajille poisjäännistä, ja mitä kurjinta kälylle, että pojat 2 v ja 7 kk voivat toki tulla tädin luo hoitoon, mutta oksennustautia olis tarjolla. Serkkupoikien vierailua oli odotettu koko perheen voimin, ja varmasti pettymys oli suuri veljenikin perheessä, siihen romuttui vapaa lauantaipäivä. No, otamme uusiksi joskus toiste.
 
Töissä on taas ollut draamaa ja suuria tunteita, mustan maanantain pelasti kollega joka tuli päivän lopulla ilmoittamaan konttoriimme valuvasta vesilammikosta. Käytävällä oli isot vesilätäköt joissa seisoimme ihmettelemässä veden määrää, sitten riitti vain vilkaisu toisiimme ja aloimme pomppimaan lätäkössä kuin pahaiset kakarat. Kiitin häntä mahtavasta nauruterapiasta, juuri sopiva päätös sille päivälle!
 
Puikkojenheilutusrintamalla on ruuhkaa, peitosta puuttuu yksi lappu, ja langan riittävyys jännittää. Perjantain vapaapäivällä yritän päästä Titityyhyn tutkailemaan valikoimia, kuvittelisin sieltä löytyvän parhaiten lampaanvillaan matchaavaa lankaa. Seiskaveikka on sitten se viimeinen epätoivoinen vaihtoehto, jos en kerta kaikkiaan mitään muuta löydä. Eli viimehetken paniikki on jälleen synnyttänyt ratkaisun, jopa pari vaihtoehtoakin.
 
Neiti kitisee että hänellä ei ole lapasia (kuin 5 paria, mutta mikään niistä ei ole kirjoneuletta), ja hän on varastamassa minun vanhoja tähtikuvioisia koiranulkoilutustumppuja joista on peukalotkin jo puhki. Novitan Lapaslehdessä oli muutama kiva malli, jos yrittäisi kokeilla miten sormet taipuu kirjoneuleeseen. Samoin monessa blogissa esiintynyt pöllö kutkuttelisi vanhaa "pöhhö"-fania, olen nääs surffannut tämän pöllötrendin huipulla jo hamalla 70-luvulla, kun suuri yleisö on löytänyt pöllöjen lumon vasta nyt 40 vuotta myöhemmin ;)

Sitten kutomistaan edelleen odottaa pipa ja sukat salaisen jouluystäväni lähettämistä langoista, ja tietenkin se viimeinen ufo. Edellyttäen että peitto valmistuu. Sitten listalla olisi tuubihuivi ja lisää sukkia... Koirarintamalla olisi nyt ehkä pientä kirkastumista, katsotaan jos kesään mennessä meillä olisi vihdoin pieni koirapoika!

Juu, siis elossa ollaan ja kovasti sätkitään joka suuntaan, kevättä kohti!

13 kommenttia:

  1. Minun trackeri-innostus lopahti loppuvuodesta ja nyt en ole saanut enää itseäni niskasta kiinni :(
    Hauskasti kirjoitettu postaus. Ihan hymy karehtii täällä huulilla :)
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kehuista, mukavaa jos olen saanut tartutettua hyvää mieltä :D
      Näitä innostuksia tulee ja menee, joskus askelmittarit oli kova juttu. Kaikilla nakutti pedometri vyöllä, ja askelmääriä vertailtiin töissä. Minullakin intoa riitti kokonaista kaksi päivää jonka jälkeen nakutin hylättiin keittiön miljoonalaatikon pohjalle. Siellä tuo taitaa olla vieläkin...

      Poista
  2. Onpa sinulla taas monta rautaa tulessa, tosin hämmästyisin ellei olisi ;).
    Upea trackerin lukema! Hienosti etenee vaikka kirpakka pakkasjaksokin viimoineen osui tammikuulle.
    Alkoi naurattaa nauruterapianne vesilätäköissä, se oli mitä mainioin päätös sille päivälle :d.
    Hyvässä vauhdissa sinun peittosi on, toivottavasti löytyy mieleinen lampaanvillaan sopiva lanka, Titityystä olettaisi löytyvän. Peitosta tulee varmasti upea, jään odottamaan mielenkiinnolla.
    Koirarintaman kirkastumista jään odottamaan suorastaan jännityksellä, onnea matkaan sille rintamalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ohikulkijat katsoivat meitä hieman hitaasti, mutta mitäpä siitä. Hauskaa oli!
      Lankaa löytyi Titityystä, ja illalla hieman konsultoin vielä ystäviäni toteutuksen suhteen. Yritänpä huomenna hieman postata päivitystä kuvien kera.
      Ja koirarintamalla etenee tahmeasti, mutta uskon vielä onnelliseen loppuun. Sähköposti on tehnyt hieman tepposiaan joten kommunikointi on ollut - sanoisinko katkonaista ;)

      Poista
  3. Mää täällä ihan hengästyin tätä postausta lukiessani! Vipinää tuntuu riittävän joka rintamalla, mutta ainakin huumorintaju näyttää pysyvän matkassa mukana ja hyvä niin =) Mulla ei onneksi ole siinä 1200 kilometrin tavoitteessani kuukausitavoitetta. Suurin osa kilometreistä tulee kuitenkin varsinaisella juoksukaudella eli riippuen keleistä ja mihin juoksutapahtumiin osallistun about maalis-marraskuun aikana. Tammikuussa juoksut jäikin kokonaan polvivamman takia, pikku hiljaa koitan taas aloitella.

    Lokoisaa viikonloppua toivon sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hyvä ihan oman nupin kannalta katsoa tätä meidän tohellusta hieman viistosta... koomistahan tämä on ei siitä mihinkään pääse! Sitä jaksaa paljon paremmin kun ei murehdi ihan joka vastoinkäymistä :D
      Polvivammat ovat ikäviä ja harmittavan hitaita parantumaan, itse olen myös hajottanut polveni hamassa nuoruudessa, ja kun en malttanut parannella kunnolla, niin niillä ei sitten enää juosta eikä hypitä. Kävellen siis kartutan kilometrini, ja kesän myötä olisi tarkoitus hypätä fillarinkin selkään. Toisaalta taas suuri innoittajani kävelylenkeille kipittää remmin toisessa päässä, joten kilometrejä karttuu tasaiseen tahtiin ympäri vuoden.
      Lokoisaa viikonloppua odottelen minäkin, poika lähti juuri viikonlopuksi turnaukseen ;)

      Poista
  4. Meni hetki, ennen kuin kuvat latautuivat ja tajusin, että 100 km / kk tarkoittaa jotakin muuta kuin kuukaudessa käytetyn langan määrää... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-DD Tuohon kulutukseen jos pääsis, niin eipä olisi lankavarasto pitkään ongelmana... älä vaan yllytä hullua!

      Poista