keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kummalliset kantapäät

Tapanani on ollut istua ja kutoa musiikkikoulun aulassa odotellessani neiti pitkäsäärtä tunnilta. Pianotunti kestää 30 min, joten kovin pitkälle ei sillä aikaa kuitenkaan karattaisi. Tyttäreni on päivän viimeinen oppilas, niinpä hänen piano-opellaan onkin usein aikaa vaihtaa sananen kanssani, ja monesti keskustelemme parhaillaan työn alla olevasta kutimesta. Hän vertailee myös mielellään suomalaista ja venäläistä kasvatusta, ja hänen kertomuksensa neuvostoliiton aikaisesta lapsuudestaan ovat aika pysäyttäviä verrattuna nykysuomalaiseen kasvatukseen. Mutta se on aivan toinen juttu.

Olenkin kutonut open kissalle villapaidan, ja nyt hän kääntyi puoleeni kantapääpulmissa. Hänen kahdelta tuttavaperheeltään Venäjällä on lyhyen ajan sisällä palaneet talot, toisessa perheessä on 10, toisessa 12 lasta. Ope on kerännyt perheille lähetettäväksi avustuspakettia, sillä kaikesta on pula ja talvi on tulossa. Ystävällisenä lahjoituksena hän sai kassillisen lasten villasukkia perheille lähetettäväksi.

 Mukava ajatus, mutta lähemmin tarkasteltuna sukissa oli jotain omituista, ne eivät pysyneet jalassa eikä ope osannut sitä oikein paremmin minulle selittää. Pyysin, että tuo sukat minulle seuraavalle tunnille, niin katson mistä kiikastaa. Syy selvisi varsin nopeasti:
Sukissa oli hieman kummalliset kantapäät. En tiedä oliko paksu lanka (minusta lähempänä isoveikkaa kuin 7veikkaa) tehnyt tepposet, vai mistä johtui, ajatus oli ollut oikean suuntainen mutta toteutus hieman tökki. Tuloksena oli käytännössä suora putkilo, joka ei kyllä pysy jalassa. Tässä vielä lähikuvaa kantapäistä.
En keksinyt mitään sen fiksumpaa kuin purkaa sukka ja tehdä uusi kantapää. Minä teen kantapään tällä tumpelomallilla, eli lyhennetyin kerroksin. Pertsa lappukantapäätä en ole koskaan oppinut tekemään kauniisti, minulla se jää jotenkin omituisesti pullottamaan.
Tässä on sitten ensimmäinen pari menossa, 4,5 knittareilla totutusti kaksi yhtä aikaa. Ihalaiskan Ihanuuksista löysin kuvan täydellisistä kantapäistä, semmoisethan voisi nyt opetella tekemään sillä oppimateriaalia riittää. Kassissa oli nääs kahdeksan sukkaparia...

5 kommenttia:

  1. katselinkin, että ne kantapäät näyttivät oudoilta. Olet kyllä kultainen, kun kudot uusiksi.

    Hyviä kutomishetkiä ja viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Karjalainen mummoni kyllä pyörii haudassaan kuin rukinrulla, hän ei olisi suonut Venäjälle minkäänlaista apua. Ymmärrän kyllä kahteen kertaan kotinsa jättäneen näkökulman, mutta anteeksi rakas mummoni, minulla ei vain sydän anna periksi lähettää kelvottomia sukkia kenellekään. Erinomaista telkkaritekemistä, toisin kuin omat työn alla olevat tekeleeni!

    VastaaPoista