maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pientä takapakkia

Mrrr... turhauttaa! En ole viikkoon koskenut kutimiin, vasen käteni intoutui taas muistuttelemaan huonommista hetkistä. Lauantaina käsi oli jo niin kipeä, etten kyennyt edes katsomaan pojan pelejä. Sunnuntaina onneksi oli jo parempi päivä, onneksi, sillä puoli perhettä lähti Mikkeliin turnaukseen, ja poitsu tarvitsi kuskia omaan turnaukseensa. Välillä piti poiketa ensiavussakin, kun vaparissa pallo pamahti päähän kovalla voimalla. Onneksi kaikki oli kunnossa, ja selvittiin buranalla. Päivän loput pelit piti kuitenkin huilata kentän reunalla - kotiin poikaa ei saanut kirvelläkään!

Mikkelin matkaajat saapuivat illalla, ja neito ensi töikseen oksensi kotipihaan. Taisi olla kyse onneksi matkapahoinvoinnista, sillä tänään on huilailtu kotona ja ruokakin on jo maittanut. Minä vain meinaan kävellä pitkin seiniä kun näillä käsillä ei saa tehtyä mitään. Onneksi on koira, jonka kanssa pääsee vähän tuulettumaan järven jäälle!

Jotta sain käsilleni edes jotain tekemistä, kävin perjantaina kaupunkireissulla hakemassa jotain lukemista lehtihyllystä, ja kylvin neidin kanssa pääsiäisruohon.

Tänään sitten lähti sokka irti, ensin kokeilin turvepotteihin kylvöä. laitoin tomaattia ja paprikoita
Ja sitten piti kaivaa "minikasvihuoneet" jemmasta eli rypälerasiat, kukkia kesäksi:
Testaan paria kärhöä, palloesikkoa ja ihmekukkaa. Tästä se sitten lähtee lapasesta porttiteorian mukaisesti, ensin muutama viaton boksi, sitten pari lisää, ja vielä muutama, ja kohta onkin aika koulia taimet. Huhtikuussa talo on täynnä kalpeita ja huojuvia taimia jotka koira yleensä koulii pari kertaa uudelleen, sitkeimmät selviävät toukokuulle jolloin taimitulva (näitä on kylvetty huhtikuussakin lisää) vyöryy päiväksi etuportaille ja terassille ja majoittuu yön kuistilla harkkakassien, nappisten ja pallojen alla. Kaikista sitkeimmät selviytyvät kesäkuulle jolloin olen jo hukannut/sekoittanut taimien nimilaput ja tungen ne summamutikassa jo ennalta täyteen kukkapenkkiin.

Mutta jos tänä vuonna tekisinkin kaiken kuin Strömsössä?


8 kommenttia:

  1. Voi kumpa kätesi tulisi pian parempaan kuntoon! Varmasti turhauttaa sen lisäksi että sattuu, auts.
    Tarjotkoot kolme muuta koota nyt mahdollisimman kivaa tekemistä.
    Ohessa voi etsiskellä pientä karvapalleroa, sen oikean löytyminen voi vaatia uskomattoman paljon aikaa.

    Perusteellisesti koulittavia taimia on kasvamassa :D. Strömsön malliin homma kuitenkin menee ;). Jään mielenkiinnolla odottamaan kasvukauden etenemistä.

    Kerrontasi on niin valloittavan mukaansatempaavaa, että tapahtumat alkavat elää silmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on näitä koo:ita kertynyt, joten vapaa-ajan ongelmia ei onneksi ole ;D Karvapalleron etsiskely on kyllä aikaa vievää puuhaa, varsinkin kun alan olla aika nirso... pitäis natsata niin monta asiaa!
      Kiitokset myös mieltä lämmittävästä palautteestasi, olen aivan hämilläni ja otettu.

      Poista
  2. Voi auts, en voi kuvitella mitään niin turhauttavaa kuin se, ettei voi tehdä käsitöitä. Toivotaan siis pikaista paranemista! Mulla vähän samaa vikaa sikäli, että oikean käden jännetupentulehdus vähän vihoittelee. Pitäisi malttaa olla neulomatta/virkkaamatta, mut minkäs teet. Taimihommaan en ole tänä vuonna vielä innostunut (luojan kiitos, sanois ukkokulta), mutta eihän sitä tiedä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts sinullekin! Jännetupentulehduksen kanssa ei ole leikkimistä, voi äityä pahaksi. Mutta niinpä, minkäs teet!
      Joku tässä kevätauringossa saa kädet kaipaamaan multaa, kasvun ihmettä on vain niin mielenkiintoista seurata joka vuosi.

      Poista
  3. Osanottoni käden takia kohtalotoverilta. Mulla reistaa oikea olkapää, minkä takia kutominen on ollut pakko jättää vähemmälle. Mutta kun en osaisi olla tekemättä mitään. Turhauttavaa istua kutomatta!!!

    Koeta pärjätä ja saada aika kulumaan taimien ja koiruuden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi Muru, toivottavasti olkapääsi kuntoutuu pian, ja pääset takaisin puikkoihin!

      Poista
  4. Voi, toivottavasti kätesi voi paremmin. Kipuilu on ikävää. Kevät herättää puutarha innostuksen. Siitä saa iloa elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Kevään etenemistä on aina yhtä jännittävää seurata, ensin lumien sulaminen ja sitten löytöretket pihalla, kun sipulikukat alkavat työntyä pintaan.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.